"Poika on tullut kotiin"
Okei..
Tota joo mistähän sitä alottas. Niin paljon kerrottavaa, mut ite siinä kunnossa ettei kirjottamisesta tuu mitään.
Kaks viikkoo nukkunut todella huonosti, päivisin meinas nukahtaa, mut sit ei viittiny päivällä nukkua, et sais yöt nukuttua. No ei menny putkeen sekään suunnitelma. Päivät valvottiin, ja niin myös yötkin. Okei öisin nukuin sen 3-4 h, mut heräilin aina tunnin välein.
Nojoo. CursedClown kotiutui toissapäivänä.
Eli siis torstaina 19.6. (joka muuten on myös meidän kuukausipäivä, 8kk!).
Tää blogin pitäminen on jäänyt aika vähälle tässä viimisinä puolentoista vuodena aikana.
Yhdessä vaiheessa tein kolmea työtä ja kävin koulua siinä samalla. Sanotaan näin, että olin helposti yli 12 tuntia päivässä poissa kotoa. Jonka jälkeen se meni siihen, että jäin kavereille yöksi, saatoin kolme päivää olla pois kotoa putkeen. Sitten siirryttiin siihen, että olin viikon poissa.. Mut se on sitä elämän kiertokulkua.
Jotkut ketkä tuntee miut, saattaa tietää miun tarinaa jonkin verran. Mitä oon kokenut, mitä oon tehnyt.
Mitä musta kerrotaan että oisin tehnyt, ja mitä todellisuudessa olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Okei, mitähä miu elämään nyt sitten kuuluu?
Heinäkuussa menen muutamiin tutkimuksiin keskus-sairaalaan.
On magneettikuvausta ja EEG:tä, ja siihen tulee vielä lisää muitakin tutkimuksia tässä ajan mittaa.
Pikkuveljeni ollut samasta syystä sairaalassa ja hän oli juuri tällä viikolla sairaalassa leikkauksessa.
Molemmilla siis vikaa korvissa, mutta miulla lähettiin muidenkin oireiden takia sitten tekemään suurempia tutkimuksia mitä pikkuveljelläni. Kaikki on hyvin, mikään hengehätä tässä kuitenkaan ei onneksi ole kyseessä. Elämä jatkuu normaalisti ja arki on normaalia, aivan niinkuin aina ennenkin tähän asti.
Tällä viikolla sain päätöksen kouluun menosta. Lopetin opiskelun Jyväskylän ao:ssa, sosiaali- ja terveysalalla noin reilu puoli vuotta sitten. Oisin halunnut tehdä attoja kevään -14, mutta miut laitettiin Jyväskylän ammattistartille. Sielä sitten olin kevään -14, nostin numeroita, pidin hengähdystauon ammattikoulusta.
Kevään -14 yhteishaussa hain Jyväskylän ao:lle painoviestinnän ptk opiskelemaan.
Ja päätös tuli tällä viikolla että sinne pääsin. Syksyllä sitten sinne opiskelemaan.
Ammattistartti oli hyvä paikka, vaikka se aluksi vaikuttikin ihan turhalta.
Miksi kävisin sielä, kun olisin voinut tehdä attoaineita ao:ta varten, ja edistää opiskeluja sen avulla.
No, henkisellä tasolla amsta oli hyvä päätös. Sain levätä henkisesti, ei tarvinnut keskittyä kouluun paljon mitään, koska sielä oli niin rentoa. Keskityin siis töihin ja elämään kotona. Keskityin hoitamaan itseäni ja hoitamaan parisuhdetta ja ystävyyssuhteita. Kävin vähäisellä vapaa-ajallani kaupungilla shoppailemassa ja tapaamassa kavereita, venyi kotiintuloaika sitten vaikka sinne 23 asti illasta. Ja aamulla lähti linkki 5.55. No mut, sellasta se on. Mut mulla oli sika hauskaa. Sain elää, olla vapaa.
Kyllä siis kannatti. Saatiin hoitaa CursedClownin loppupäivät armeijassa hyvin.
No, sitten päästäänkin armeijaan. Yksi ainoa syy sille, miksi blogin aloitin.
Mutta nyt se on ohi. Nyt se armeija on ohi. Mitäs me sitten keksitään?
Mikä on seuraava pääämäärä? Asunnon saanti, töiden saanti? Vai sittenkin opiskelu?
No. Jos kuitenkin ensin rauhotutaan, kootaan itsemme juhannuksen jäljiltä, ja sitten lähdetään reissaamaan ja katsotaan milloin kotiudutaan. Lähtöpäivä tiedossa, kotiintulopäivä ei. Helposti saatetaan olla kuukausikin tien päällä, kierretään Suomea ristiinrastiin Helsingin ja Rovaniemen välillä.
Pääsääntöisesti käydään sukuloimassa, näyttämässä toisiamme sukulaisillemme. Johan sitä ollaan 8 kk oltu yhdessä, kyl alkaa pikkuhiljaa kauempana asuvat sukulaiset kyselemään, milloin tullaan käymään.
No mut sitä se on. Askel kohti aikuisuutta. Miun synttäreihin on 163 päivää enään. Tuntuu muuten aika lyhyeltä ajalta, jos vertaa sitä tähän 297 päivään mitkä nyt on takana.
Nää kaks päivää, mitä CursedClown nyt on kotona ollut. No, on vietetty aikaa kaveriporukan kanssa.
Sanotaan näin, että on itketty, naurettu, raivottu ja hajottu. Kaikkea mahdollista. Ja mie oon ollu kipeenä koko tän ajan. Mutta no..
Kahden päivän aikana, olen tajunnut ketkä OIKEASTI on miun ystäviä. Tai no, ystäviä ja ystäviä, perheenjäseniä pikemminkin. Aivan hiton mahtavia tyyppejä, sain kaksi täysin uutta kaveria näinä päivinä, ja jokaisen kuuden tyypin kanssa on ystävyys voimistunut paljon. Ne välittää musta, mä välitän niistä. Tiedän että ne ei jätä mua pulaan missään vaiheessa. Kaksi viimeistä päivää on muuttanut mun käsitystä miun elämästä. Monet päivät miettien että olen yksin.. No, enpä ole enään. Nää jätkät ei jätä mua hetkekskää rauhaan, joten tylsää ei tuu olemaan. On puhuttu henkeviä, on naurettu ittemme kipeeks ja kaikkea mahdollista. Oon löytänyt aivan mahtavia ihmisiä miun elämään. Se paska ja ne ihmiset joille oon kääntänyt selkäni.. Se paska on korvattu kultakaivoksella. Oikeasti. Mie en valehtele. Nää on mahtavia ihmisiä.
Ja vittu kaikille muijille voin sanoa, että jos ne näille jätkille jotain tekee.. On ne sit ollut kavereita tai säätöjä, kusettanut niitä tai hylänny ne.. Vttu ne on menettänyt paljon!
Noni. Meillä menee parisuhteen kanssa hyvin, meillä ei oo mitään ongelmia. Suunnitelmia on paljon ja tekemistä riittää, että saadaan aloittaa elämä syksyllä uusissa kuvioissa. Toivottavasti on asunto silloin, ja CursedClownilla työpaikka ja mie saisin koulun luistamaan. Mut kyl me selvitään. Me molemmat tiedetään se.
Joku on jo saattanut tajuta, että tää teksti on tämän blogin päätösteksti. Viimeinen teksti ja kirjoitus tässä blogissa. Haaveenani on aloittaa blogi syksyllä ja kirjoitella sinne ja palata teidän lukijoiden pariin. Päästä kertomaan miten kesämme on mennyt ja mitä elämäämme sitten kuuluu. Mutta nyt on aika pitää hengähdyspaussi ja viettää ihana kesä rakkaiden ihmisten kanssa <3
Voin luvata sen, että kirjoitan tänne YHDEN TEKSTIN sitten syksyllä.
Jossa olen linkannut uuden blogin, että pääsette sitä lukemaan.
Tavoitteena olisi myös saada sitä blogia enemmän "julkisuuteen", eli useammalle ihmiselle luettavaksi,
eikä rajata lukijamääriä ja tehdä blogin löytämisestä hankalaa.
Tekemistä riittää, mutta nyt on puoli vuotta hengähdetty ja hoidettu oma mielenterveys kuntoon,
hankittu todellisia ihmisiä ja rehellisiä ja
välittäviä sellasia itsensä ympärille.
On hoidettu itselle se fiilis ettei enään ole yksin.
Mutta, tuolta rupee selän takaa kuulumaan kommenttia, että miut halutaan tuonne.
Että tälläsillä terveisillä tänään. Katsotaan millä mallilla elämä on syksyllä.
Mie toivon että teillä on juhannus mennyt hyvin ilman mitään ongelmia :D
Ystävällisin terveisin ja hyvää kesää toivotellen:
xoxo ~ mie kuittaan
Okei..
Tota joo mistähän sitä alottas. Niin paljon kerrottavaa, mut ite siinä kunnossa ettei kirjottamisesta tuu mitään.
Kaks viikkoo nukkunut todella huonosti, päivisin meinas nukahtaa, mut sit ei viittiny päivällä nukkua, et sais yöt nukuttua. No ei menny putkeen sekään suunnitelma. Päivät valvottiin, ja niin myös yötkin. Okei öisin nukuin sen 3-4 h, mut heräilin aina tunnin välein.
Nojoo. CursedClown kotiutui toissapäivänä.
Eli siis torstaina 19.6. (joka muuten on myös meidän kuukausipäivä, 8kk!).
Tää blogin pitäminen on jäänyt aika vähälle tässä viimisinä puolentoista vuodena aikana.
Yhdessä vaiheessa tein kolmea työtä ja kävin koulua siinä samalla. Sanotaan näin, että olin helposti yli 12 tuntia päivässä poissa kotoa. Jonka jälkeen se meni siihen, että jäin kavereille yöksi, saatoin kolme päivää olla pois kotoa putkeen. Sitten siirryttiin siihen, että olin viikon poissa.. Mut se on sitä elämän kiertokulkua.
Jotkut ketkä tuntee miut, saattaa tietää miun tarinaa jonkin verran. Mitä oon kokenut, mitä oon tehnyt.
Mitä musta kerrotaan että oisin tehnyt, ja mitä todellisuudessa olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Okei, mitähä miu elämään nyt sitten kuuluu?
Heinäkuussa menen muutamiin tutkimuksiin keskus-sairaalaan.
On magneettikuvausta ja EEG:tä, ja siihen tulee vielä lisää muitakin tutkimuksia tässä ajan mittaa.
Pikkuveljeni ollut samasta syystä sairaalassa ja hän oli juuri tällä viikolla sairaalassa leikkauksessa.
Molemmilla siis vikaa korvissa, mutta miulla lähettiin muidenkin oireiden takia sitten tekemään suurempia tutkimuksia mitä pikkuveljelläni. Kaikki on hyvin, mikään hengehätä tässä kuitenkaan ei onneksi ole kyseessä. Elämä jatkuu normaalisti ja arki on normaalia, aivan niinkuin aina ennenkin tähän asti.
Tällä viikolla sain päätöksen kouluun menosta. Lopetin opiskelun Jyväskylän ao:ssa, sosiaali- ja terveysalalla noin reilu puoli vuotta sitten. Oisin halunnut tehdä attoja kevään -14, mutta miut laitettiin Jyväskylän ammattistartille. Sielä sitten olin kevään -14, nostin numeroita, pidin hengähdystauon ammattikoulusta.
Kevään -14 yhteishaussa hain Jyväskylän ao:lle painoviestinnän ptk opiskelemaan.
Ja päätös tuli tällä viikolla että sinne pääsin. Syksyllä sitten sinne opiskelemaan.
Ammattistartti oli hyvä paikka, vaikka se aluksi vaikuttikin ihan turhalta.
Miksi kävisin sielä, kun olisin voinut tehdä attoaineita ao:ta varten, ja edistää opiskeluja sen avulla.
No, henkisellä tasolla amsta oli hyvä päätös. Sain levätä henkisesti, ei tarvinnut keskittyä kouluun paljon mitään, koska sielä oli niin rentoa. Keskityin siis töihin ja elämään kotona. Keskityin hoitamaan itseäni ja hoitamaan parisuhdetta ja ystävyyssuhteita. Kävin vähäisellä vapaa-ajallani kaupungilla shoppailemassa ja tapaamassa kavereita, venyi kotiintuloaika sitten vaikka sinne 23 asti illasta. Ja aamulla lähti linkki 5.55. No mut, sellasta se on. Mut mulla oli sika hauskaa. Sain elää, olla vapaa.
Kyllä siis kannatti. Saatiin hoitaa CursedClownin loppupäivät armeijassa hyvin.
No, sitten päästäänkin armeijaan. Yksi ainoa syy sille, miksi blogin aloitin.
Mutta nyt se on ohi. Nyt se armeija on ohi. Mitäs me sitten keksitään?
Mikä on seuraava pääämäärä? Asunnon saanti, töiden saanti? Vai sittenkin opiskelu?
No. Jos kuitenkin ensin rauhotutaan, kootaan itsemme juhannuksen jäljiltä, ja sitten lähdetään reissaamaan ja katsotaan milloin kotiudutaan. Lähtöpäivä tiedossa, kotiintulopäivä ei. Helposti saatetaan olla kuukausikin tien päällä, kierretään Suomea ristiinrastiin Helsingin ja Rovaniemen välillä.
Pääsääntöisesti käydään sukuloimassa, näyttämässä toisiamme sukulaisillemme. Johan sitä ollaan 8 kk oltu yhdessä, kyl alkaa pikkuhiljaa kauempana asuvat sukulaiset kyselemään, milloin tullaan käymään.
No mut sitä se on. Askel kohti aikuisuutta. Miun synttäreihin on 163 päivää enään. Tuntuu muuten aika lyhyeltä ajalta, jos vertaa sitä tähän 297 päivään mitkä nyt on takana.
Nää kaks päivää, mitä CursedClown nyt on kotona ollut. No, on vietetty aikaa kaveriporukan kanssa.
Sanotaan näin, että on itketty, naurettu, raivottu ja hajottu. Kaikkea mahdollista. Ja mie oon ollu kipeenä koko tän ajan. Mutta no..
Kahden päivän aikana, olen tajunnut ketkä OIKEASTI on miun ystäviä. Tai no, ystäviä ja ystäviä, perheenjäseniä pikemminkin. Aivan hiton mahtavia tyyppejä, sain kaksi täysin uutta kaveria näinä päivinä, ja jokaisen kuuden tyypin kanssa on ystävyys voimistunut paljon. Ne välittää musta, mä välitän niistä. Tiedän että ne ei jätä mua pulaan missään vaiheessa. Kaksi viimeistä päivää on muuttanut mun käsitystä miun elämästä. Monet päivät miettien että olen yksin.. No, enpä ole enään. Nää jätkät ei jätä mua hetkekskää rauhaan, joten tylsää ei tuu olemaan. On puhuttu henkeviä, on naurettu ittemme kipeeks ja kaikkea mahdollista. Oon löytänyt aivan mahtavia ihmisiä miun elämään. Se paska ja ne ihmiset joille oon kääntänyt selkäni.. Se paska on korvattu kultakaivoksella. Oikeasti. Mie en valehtele. Nää on mahtavia ihmisiä.
Ja vittu kaikille muijille voin sanoa, että jos ne näille jätkille jotain tekee.. On ne sit ollut kavereita tai säätöjä, kusettanut niitä tai hylänny ne.. Vttu ne on menettänyt paljon!
Noni. Meillä menee parisuhteen kanssa hyvin, meillä ei oo mitään ongelmia. Suunnitelmia on paljon ja tekemistä riittää, että saadaan aloittaa elämä syksyllä uusissa kuvioissa. Toivottavasti on asunto silloin, ja CursedClownilla työpaikka ja mie saisin koulun luistamaan. Mut kyl me selvitään. Me molemmat tiedetään se.
Joku on jo saattanut tajuta, että tää teksti on tämän blogin päätösteksti. Viimeinen teksti ja kirjoitus tässä blogissa. Haaveenani on aloittaa blogi syksyllä ja kirjoitella sinne ja palata teidän lukijoiden pariin. Päästä kertomaan miten kesämme on mennyt ja mitä elämäämme sitten kuuluu. Mutta nyt on aika pitää hengähdyspaussi ja viettää ihana kesä rakkaiden ihmisten kanssa <3
Voin luvata sen, että kirjoitan tänne YHDEN TEKSTIN sitten syksyllä.
Jossa olen linkannut uuden blogin, että pääsette sitä lukemaan.
Tavoitteena olisi myös saada sitä blogia enemmän "julkisuuteen", eli useammalle ihmiselle luettavaksi,
eikä rajata lukijamääriä ja tehdä blogin löytämisestä hankalaa.
Tekemistä riittää, mutta nyt on puoli vuotta hengähdetty ja hoidettu oma mielenterveys kuntoon,
hankittu todellisia ihmisiä ja rehellisiä ja
välittäviä sellasia itsensä ympärille.
On hoidettu itselle se fiilis ettei enään ole yksin.
Mutta, tuolta rupee selän takaa kuulumaan kommenttia, että miut halutaan tuonne.
Että tälläsillä terveisillä tänään. Katsotaan millä mallilla elämä on syksyllä.
Mie toivon että teillä on juhannus mennyt hyvin ilman mitään ongelmia :D
Ystävällisin terveisin ja hyvää kesää toivotellen:
xoxo ~ mie kuittaan
.jpg)
